Pieni pala historiaa

Mistä Annankatu sai nimensä?

Annankatu on saanut nimensä kreikkalaiskatolisen pyhimyksen, Neitsyt Marian äidin Annan, ja venäläisen Pyhän Annan ritarikunnan mukaan. 1820 kadun nimi oli St. Annae Gatan eli Pyhän Annan katu. Melko pian St. (=Sankt), Pyhä, poistettiin kadun nimestä. Nykyiset kadunnimet Annankatu ja Annegatan vahvistettiin 1906.

Käsityöläiset muuttavat Kamppiin

Ruotsin vallan aikana nykyinen Kamppi oli sotaväen harjoituskenttä (campementsplats). Kun Suomi sitten 1809 liitettiin Venäjään Kampissa harjoittelivat nyt Venäjän sotajoukot. Vähitellen asutus alkoi lisääntyä, ja kun tultiin 1850–70-luvulle Kampissa asui enimmäkseen työläis- ja käsityöläisperheitä. Vesi haettiin yhteisestä kaivosta Annantalon pihalla. Monenlaiset pikkukauppiaat myivät tavaroitaan nykyisen Kampin kauppakeskuksen kohdalla. Nykyinen nimi Narinkkatori tuleekin venäläisistä sanoista na rynke = torilla.

Palvelusväki ja työläiset olivat Helsingissä pääosin ruotsinkielisiä. Kansansivistysaate levisi ja kaupungit velvoitettiin perustamaan kansakouluja kansan sivistystason nostamiseksi. Kansakoulut oli nimittäin tarkoitettu juuri ”palvelusväen ja alempien käsityöläisluokkien lapsille”. Kansakoulut olivat yleensä vaatimattomia rakennuksia, mutta Annankadun kansakoulusta tuli aikanaan komea poikkeus.

Annegatans svenska folkskola – Annankadun kansakoulu

Annegatans svenska folkskola eli Annankadun ruotsinkielinen kansakoulu oli yksi uusista koulurakennuksista kansakoululaitoksen aloittaessa toimintaansa Helsingissä 1800-luvun lopulla. Rakennuksen piirsi arkkitehti Gustaf Nyström, ja valmistuessaan v. 1886 tämä komea uusrenessanssirakennus oli aikansa tekniikan viimeistä sanaa: koko koulussa oli sähkövalo, vesijohto ja 15 tilavaa eri toimintoihin suunniteltua luokkahuonetta.

Nyströmin alkuperäistä suunnitelmaa on aikojen kuluessa muutettu, mm. taloon on rakennettu kolmas kerros ja väliseinä, joka aikanaan jakoi rakennuksen poikien puoleen (eteläpuoli) ja tyttöjen puoleen (pohjoispuoli), on purettu. Karl Hård af Segerstadin 1910 suunnittelema hieno puinen jugendtyylinen käymälärakennus takapihalta. Siinä oli piirustusten mukaan ollut 20 istuinta tytöille ja 10 pojille sekä halkovaja, erillinen huone ja keittiö.

Annankadun kansakoulun oppilaat olivat pääosin käsityöläis- ja työläisperheistä. Vanhempien ammatteja olivat mm. puuseppä, vuokra-ajuri, kellarimestari, kivenhakkaaja, renki, muurari, sotilas, kivenpiirtäjä, suutari, sekatyömies ja kauppias. Yksi oli filosofian tohtori. Monet vanhemmat halusivat pitää lapsensa koulun sijasta oikeassa työssä tai koulun jälkeen ilta- ja jopa yötöissä. Annankadun kansakoulun opettajat halusivat kuitenkin lasten saavan ensisijassa oppia ja vanhempien ymmärtävän koulunkäynnin tärkeyden. He järjestivätkin tähän liittyen tiettävästi Suomen ensimmäisen vanhempaintapaamisen 1889.

Koulutyö keskeytyi kriisiaikoina. 1916–1919 koulu oli sotilaskäytössä, 1939–1940 sotilaiden majoitustilana ja 1941–1942 sotasairaalana. Mutta sitten taas jatkettiin koulunkäyntiä, kunnes kansakoulutoiminta rakennuksessa päättyi 1969.

Annantalo perustetaan

Tämän jälkeen rakennus oli pitkään erilaisissa väliaikaiskäytöissä. 1984–1985 rakennus peruskorjattiin, ja taloon alettiin suunnitella lasten ja nuorten taidekeskusta. Annantalo avattiin juhlallisesti tammikuussa 1987.

”Tuokoot metro, raitiovaunut, autot ja pienet jalat tänne tuhansia pieniä helsinkiläisiä! Toivon, että tästä talosta singahtelee iloista rohkeutta ja uskallusta, lasten ja nuorten voimaa! Iloa tähän taloon ja täältä koteihin, kaupunkiin ja vaikka koko valtakuntaan – sitä me aikuiset toivotamme ja sitä uskomme saatavankin”, toivotti kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Aarne Laurila Annantalon vihkiäisissä 23.1.1987.